Ensin mietin, että aloitan Cambridge kuurin. En koskaan kuitenkaan saanut aikaiseksi. Sen jälkeen mietin easy deat pussikeittoja, mutta sekin jäi. Ehkä siksi, että haluan myös jotakin pureskeltavaa, muuten en koskaan pystyisi laihduttamaan päivää pidempään. Sitten keksin nutriletit! Hamstrasin nutrilettejä varastoon alesta aina kun niitä vain jostakin sai. Aloitin keräilyn jo syyskuussa 2011. Näin köyhän lompakollehan nämä ovat aikas kallista lystiä jos kerralla meinaa ostaa kaiken tarvitsemansa. Nutrilettejä mulla on nyt n. 2,5 kk:n varalle. Se on paljon se! Tutkiskelin pakkauksia innolla. Patukat näyttivät hurjan hyville, olisi tehnyt mieli jo maistaa yksi! Ainoa mitä säikähdin oli hurjan pienet annoskoot. Tosin syön yleensä kuin sika, niin olisikin syytä opetella syömään usein ja pieniä annoskokoja. Olen töissä ruokakaupan kassalla ja hyvin usein on 5-7 tunnin päiviä jolloin ei sitä ruokataukoa ole. Yleensä olen vain kahvitauolla vetässyt banaanin/jugurtin ja illalla sitten töiden jälkeen täyden kukkurallisen lautasen ruokaa plus sipsejä, plus jäätelöä, plus karkkia ja ties mitä muuta. En siis ole ollenkaan katsonut mitä syön, vaan syön mitä milloinkin mieli on tehnyt.  Tiedostan siis ongelmani! Elän nutrilett- dieetillä päivän kerrallaan. Tarkoitus on jatkaa täysnutraajana n.2kk ja sen jälkeen siirtyä osanutraukseen. Pitkä aika, mutta toisaalta..tuo on loppujen lopuks niin lyhyt aika elämästä. Olen netistä kaiholla katsellut nutrileteillä laihtuneiden ennen- ja jälkeen kuvia. Minäkin haluan! Painoin kesällä 2009 vielä 65kg. Pidin itseäni silloin todella lihavana (olen 165cm pitkä, joten normaalipaino osioon kuuluin) ja inhosin itseäni. Sitten aloitin odottamaan esikoista. Tällähetkellä painan 85-87kg ja todella olen lihava! Raskauden jälkeen pahimmillani painoin 90kg, mutta olen sentäs muutaman kilon jotenkin onnistunut pudottamaan. Muut 20kg roikkuukin sitten edelleenkin mukana, vaikka mitä on yrittänyt, eivätkä suostu musta irtoamaan. Toivon niin kovasti painavani vielä joskus sen 65kg, lupaan etten koskaan enää sitten valita olevani lihava! Olisi myös niin ihanaa mahtua jälleen niihin vaatteisiin, jotka mahtuivat silloin muutama vuosi sitten. Nykyään kuljen mahdollisimman peittävissä, mahdollisimman tummissa ja mahdollisimman tylsissä vaatteissa ettei vaan kukaan (muka) huomaa että miten lihava mä olen! Uskon, että laihempana saan elämäni taas takaisin. Tällähetkellä ei ole kiinnostusta osallistua illanviettoihin, ei lähteä ihmisten ilmoille, eikä tehdä mitään muutakaan sosiaalista. Sitä vaan miettii aina miten lihava on eikä mitkään kivat vaatteetkaan mahdu päälle.